maanantai 30. marraskuuta 2015

pitäis kai ryhdistäytyä


2 kommenttia:

  1. Ruoka on vaikeeta. Eräs toveri ei halunnut syödä itsensä vuoksi, mutta jotenkin onnistui kääntämään ajatuksensa niin, että alkoi vähän näykkimään jotain sen ruoan vuoksi: "tää mandariini on kasvanut syötäväksi ja se olis ihan turhaa ostettu, jos en söis sitä". Ruokailutilanteen mielekkääksi tekeminen voi jeesata; jos vaik seuraa jotain tv-sarjaa, niin opettelee syömään sitä katsoessa, jolloin kaikki huomio ei keskity ruokaan ja oppii yhdistään sen ruoan kivaan asiaan. Jos vaan on mahollista niin ymmärtäväinen ruokaseura on kans tosi jees.

    Mulle ruoka on vähän ajatusasia. Jos elämä on karua ja kaaosta ja ite ihan rikki, niin jotkut supervahvat maut saattaa säikäyttää, mut taas vaik joku vanukas on nössöä ruokaa ja sillai lempeetä.

    Ei oo mitään järkeä alkaa saman tien vetämään viis kertaa päivässä vadillista ruokaa jos keho ja mieli on tottunut paljon pienempiiin annoksiin. Vähittäinen muutos lienee osuvin, mut se miten siihen saa motivaatiota on kyllä vähän mysteeri.

    Sama kai nukkumisen kanssa. Itteeni joskus vaan turhautti nukkuminen, olisin halunnut mieluummin olla hereillä ja tehä jotain, vaik turhautti myös hereillä olo, kun en tehnyt yhtään mitään. Aloin harjoittaa selkounia ja pitään unipäiväkirjaa, jolloin aloin heti herätessä oottaa et pääsee nukkuun ja katsoon uusia unia.

    Mun höpinöistä ei oo ehkä mitään hyötyä tai iloa mut höpötänpä kumminkin. En tiiä onko se miten hankalaa, mut joskus parasta on tutkia, mikä olon aiheuttaa, eikä itse oloa. Voi olla hankala hoitaa syömättömyyttä jossei tiiä mikä sen aiheuttaa. Ehkä sama kuin jossain väkivaltaisissa mielenosoituksissa: ei musta pidä moittia ja rangaista tekijää, vaan havahtua selvittämään mikä on pielessä, kun sellainen teko on koettu aiheelliseksi.

    Mut okei, samaan aikaan on hölmöä roikkua menneessä (josta syyt nykyhetkeen aina löytyy), mutta mutta äh niin.

    Lämpöä ja mielekkyyttä kaikkeen pimeyteen <3
    (anteeks ku kirjotan niin pitkästi)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huomaan itekin että hyvässä seurassa syöminen on helpompaa koska ajatukset on jossain ihan muualla kun siinä pahassa olossa joka tekee syömisestä vaikeeta. Tää on tosin aika uus ongelma mulle eikä mittakaavaltaan mitenkään kamalan huolestuttava (tänään söin oikeestaan ihan hyvin), mutta pitää silti kiinnittää ruokailuun huomiota että pysyiski vaa pikkuhuolena. Helpot ruuat on hyviä ja just jos ois joku muu assosisaatio ruokaan liittyen ku pöydässä yksin istuminen.

      Uni on vähä vaikeempi. Oon väsyny päivisin ja väsymys pahentaa oloa, mutta silti mun on vaikee mennä nukkumaan. En oikee tiiä, ehkä siinä inhottaa se et joudun sulkee silmät ja joudun kasvotuset kaiken sen kanssa mikä hereillä on helpompi piilottaa, tai sitte se että joudun pian taas heräämää aamuun joka ahdistaa.

      Näihin ihan varmasti liittyykin käsittelemättömiä asioita joiden selvittely tekis isoja muutoksia. Niiden kohtaamiseen rohkeutta keräillessä..

      Ja tottakai on hyötyä ja iloa ku joku ihana jaksaa jakaa juttui jotka vois auttaa ♥
      Oikeesti hirveen kivaa. Kiitos.

      Poista

tänne voi jättää tarinoita, ajatuksia ja kivoja blogeja. ♥